Rakastan sinua, mutta matkustaminen on sielunkumppanini – avoin kirje

Rakkaat läheiset: avoin kirje niille, jotka jäävät jälkeemme…

Kun kerroin teille lähteväni, en tiennyt minne olin menossa. Tiesin vain, että minun piti lähteä.

Katselitte minua hymyillen, mutta silmissänne oli surua. Innostuneet puheeni siitä, että minun piti paeta mukavuusalueeltani ja elää omaa elämääni, hämmentivät teitä. Eikö elämä täällä ollut jo hyvää?

Annoin miljoona syytä yrittäessäni perustella tätä solmua vatsassani. Sydämeni kaipasi uutta, maita, joita en ollut koskaan nähnyt, ja ihmisiä, joita en ollut koskaan tavannut. Sitä ei ollut helppo selittää. Tunsin itseni itsekkääksi. Ehkä olenkin itsekäs.

Puhuin niin asiantuntevasti kuin pystyin Thaimaan saarista, joiden ympärillä aioin oppia sukeltamaan, ja vuorista, joille aioin kiivetä. Mutta minulla ei ollut aavistustakaan. Sinä huomasit sen, ja tiedän, että se huolestutti sinua. Kysyit minulta, oliko tämä todella sitä, mitä halusin. En tiennyt, mutta sanoin silti kyllä.

Keskustelimme, mutta olin jo päättänyt asian. Kysyit, miten aioin tehdä sen, ja annoit minun jaaritella busseista, junista ja budjeteista. Rehellisesti sanottuna minulla ei ollut aavistustakaan, miten aioin selviytyä. Pelkäsin niin paljon, etten enää koskaan puhuisi kenenkään kanssa, että sairastuisin ja jäisin yksin, etten vain pystyisi siihen. Ehkä viettäisin vuoden piilossa jossain hostellissa jakamalla Googlesta löytämiäni inspiroivia kuvia.

Kaikista pelkoistasi huolimatta tuit minua silti. Rohkaisusi ja rakkautesi antoivat minulle luvan lähteä seikkailun perään. Matkani ei olisi koskaan toteutunut ilman teitä, ja olen siitä kiitollinen.

Itkimme, halasimme toisiamme, vaihdoimme kirjeitä ja lupasimme pitää yhteyttä. Jo silloin, syvällä sisimmässämme, tiesimme, että asiat eivät enää koskaan olisi entisellään.

Mutta lähdin silti.

Olen oppinut, että pystyn siihen. Matkustaminen on etuoikeus, josta olen ikuisesti kiitollinen. Kaikki ne pelot katosivat, ja se puhdas ihme ja vapaus, jota tunnen joka ikinen päivä, on se, mitä olin etsimässä.

Tiedän, että olen muuttunut, enkä voinut sille mitään. Olen yhä minä, mutta toisaalta olen myös erilainen. Rakastan matkailuelämääni ja olen oppinut olemaan tyytyväinen ja rauhallinen. Kadehdin sinun luontaista rauhallisuuttasi, mutta ymmärräthän, että minun piti lähteä löytääkseni oman rauhani.

Rakastan sinua, mutta rakastan myös matkustamista.

Xxx

Lue lisää vierailevan kirjoittajan Johanna Whitakerin matkoista ja seikkailuista osoitteessa:visionsofjohanna.orgja hänen Instagram-tililtään!

📷: @ic.theworld