Soolomatka Iraniin – liftaaminen, Tinder ja 30 päivän avioliitto

Todellinen rakkaus ei anna minkään estää sitä. Se ylittää kansalliset rajat, diplomaattiset vihamielisyydet ja verkkotyrannian tuodakseen kaksi sydäntä yhteen. Tämä on enemmän kuin pelkkiä runollisia ajatuksia, se on elävä, hengittävä totuus, jonka huomasin itse, kun päätin matkustaa Iraniin aiemmin tänä vuonna. Silloin en tiennyt, että liftaten ”pahan akselin” ympäri kiertäminen kääntäisi koko maailmani akselinsa ympäri ja muuttaisi paitsi reppureissaukseni kulkua, myös koko elämäni kulkua.

Miksi matkustin Iraniin yksin?

Jotkut teistä ehkä tietävät, että olen tällä hetkellä kolmen vuoden matkalla Yhdistyneestä kuningaskunnasta kohti Kaakkois-Aasiaa, josta aion rakentaa veneen ja purjehtia Papua-Uuteen-Guineaan. Tämä näennäisen sattumanvarainen ja kenties omituinen matka sai alkunsa eräänä syysiltana vanhempieni makuuhuoneessa Brightonissa viettämästäni humalaisesta illasta, jossa minulla ei ollut muuta mukanani kuin pää täynnä unelmia ja iso vitun maailmankartta (ja tietysti viinaa).

Aloitin matkani Euroopasta ja saavuin Aasiaan Turkin Kurdistanin kautta, ja yksi niistä asioista, joista olin eniten innostunut, oli vierailu Iraniin, muinaisen Persian valtakunnan seuraajamaahan, josta on tullut oletettu ”roistovaltio” ja lännen vitsaus. Mutta oli eräs ongelma…

Varoitus: Iranin viisumin saaminen on pirun vaikeaa

Iranin ja länsimaiden välisen jännittyneen suhteen vuoksi maahan pääseminen ei ole aivan helppoa. Kotimaani Iso-Britannia on asettanut Iranille ankaria pakotteita, ja Iran puolestaan on vastannut tähän tekemällä Yhdistyneen kuningaskunnan passinhaltijoiden maahantulon ja matkustamisen erittäin vaikeaksi. Onneksi oli olemassa ratkaisu.

Usein arvioidaan, että noin puolella Yhdistyneen kuningaskunnan väestöstä on irlantilaisia sukujuuria, ja minä olen yksi heistä. Näin ollen minulla on oikeus saada Irlannin passi, jota voin pitää Yhdistyneen kuningaskunnan passin lisäksi; puhutaan kahdesta passista, joilla voi matkustaa kaksi kertaa enemmän, eikö?!

Irlannin kansalaisten on helpompi matkustaa Iraniin (koska Irlanti on viisaasti päättänyt olla sekaantumatta Lähi-idän poliittisiin asioihin…), joten ottamalla yhteyttä juuriini, kehittämällä Guinnessin makua ja hankkimalla Irlannin passin tiesin, että voisin päästä Iraniin omilla ehdoillani.

Elinikäisen unelman toteuttaminen reppureissaamalla Iranissa

Saavuin Iraniin Georgiasta Tabriziin liftaten, ja ensivaikutelmani olivat ristiriitaiset, kun hyvää tarkoittava bussikuski neuvoi minua ”avuliaasti” pitämään suuni kiinni koko Iranissa oloni ajan, koska ihmiset ilmeisesti lynkkaisivat minut, jos epäilisivät minun olevan länsimaalainen. Onneksi sain pian selville, että mikään ei ollut kauempana totuudesta, ja iranilaiset olivat uteliaita, vieraanvaraisia ja innoissaan siitä, että ulkomaalaiset halusivat tulla katsomaan heidän kaunista maataan kansainvälisistä jännitteistä huolimatta.

Vaikka paikalliset olivatkin hyvin ystävällisiä, jotain puuttui silti, ja muutaman päivän yksinmatkan jälkeen tajusin, että tarvitsin erityyppistä ystävää. Iran on kuitenkin islamilainen teokratia, joten siellä ei varsinaisesti ole kukoistavaa noutopalkkiskeneä. Lisäksi eletään vuotta 2016, ja miksi vaivautua lähtemään ulos ja juttelemaan ihmisten kanssa, kun voit etsiä kaveria älypuhelimesi turvassa? Luonnollisesti käännyin Tinderin puoleen..

Olin jo aiemmin leikitellyt sovelluksen kanssa muutamaan otteeseen Brightonissa (tuloksetta) ja Berliinissä (menestyksekkäämmin), joten päätin kokeilla sitä Teheranissa. Kuten moni muukin asia, Tinder on kuitenkin kielletty Iranissa, koska hallinto pelkää sen turmelevan maan nuorison (ja kun katsoo Ison-Britannian Tinder-riippuvaista nuorisoa, ajatollahilla saattaa olla perää), mutta missä tahtoa on, siellä on myös keino, ja tämä tahto oli helvetin varma, että se löytyisi.

Tinder Iranissa ja ihmeellinen asia nimeltä VPN (A Wonderful Thing Called VPN)

VPN on ohjelmisto, jonka kuka tahansa voi asentaa melkein mihin tahansa laitteeseen ja joka antaa käyttäjälle uuden IP-osoitteen siirtämällä hänen sijaintinsa ympäri maailmaa. VPN:iä käyttävät tyypillisesti verkkorikolliset, nettipelaajat ja ammattimaiset trollit… sekä kaltaiseni digitaaliset nomadit, jotka tarvitsevat Facebookia ja muuta vastaavaa blogiensa ylläpitämiseen. Kiellon vuoksi Tinderin käyttäjiä ei ollut juuri valtavasti, ja olin näennäisesti pyyhkäissyt joka ikisen teheranilaisen Tinderin muutamassa minuutissa. Onneksi Teheranin Tinderistä puuttui määrä, mutta se korvasi sen varmasti laadulla, mikä vahvistui, kun törmäsin Esmeen; oliivinvärinen persialainen prinsessa, jolla oli vain ripaus sinisiä hiuksia, jotka työntyivät hänen hijabinsa alta esiin.

Lähetin Esmelle viestiä toivoen parasta, ja olin tyytyväinen, kun hän vastasi täydellisellä englanninkielellä. Tulimme hyvin toimeen ja päätimme tavata kahville Teheranin keskustassa. Kun tapasimme, oli heti selvää, että Esme ei ollut tyypillinen persialainen tyttö. Ehkä jokin siinä, että molemmat olivat kyberpakoilijoita, jotka kiersivät valvontajärjestelmän, varmisti yhteytemme, mutta oli syy mikä tahansa, puhuimme iltapäivän ja sitten illan loppuun keskustellen äidinkielisistä kulttuureistamme, toiveistamme ja unelmistamme.

Useimmat ensitreffit päättyvät ehkä noloon huulten nuoleskeluun ja epämääräisiin suunnitelmiin soittaa toisillemme muutaman päivän päästä, mutta nämä treffit olivat erilaiset. Muutamaa päivää myöhemmin seisoin tienvarressa Esmen kanssa… valmistautumassa kuukauden mittaiseen liftaamiseen ympäri Irania.

Kuukausi avioliittoa Iranissa

Oli kuitenkin vielä yksi este, joka piti ylittää… Iranin konservatiivisen teokraattisen hallinnon toinen erikoisuus on se, että yhdessä matkustavat naimattomat pariskunnat herättävät silmäkulmia ja ovat jopa vaarassa joutua uskonnollisen poliisin vihan kohteeksi. Meillä olisi varmasti ollut joka tapauksessa vaikeuksia saada yhteistä huonetta. Onneksi Esmellä oli ovela suunnitelma;

”Voimme mennä naimisiin”

Avioliitto! Pidin Esmestä, mutta oikeasti? Olin vasta tavannut hänet!

”Ei se mitään, se on vain väliaikainen avioliitto. Ne ovat sallittuja islamilaisen lain mukaan, ja ne päättyvät kuukauden kuluttua, kun lähdet Iranista”.

Olin myyty… Tavallaan. Vietimme seuraavan päivän kiertelemällä Teheranissa yrittäen löytää liberaalin mullahin, joka hyväksyisi, että äkillinen kääntymykseni islamiin oli aito uskonkutsu eikä vain jokin rienaava temppu karata kauniin tytön kanssa. Yksi yhteistyöhaluinen mullah ja 30 dollaria myöhemmin olimme naimisissa, ainakin jonkin aikaa.

Muutamaa päivää myöhemmin lähdimme reppuihin tarttuneina tutkimaan Irania yhdessä. Seuraavien viikkojen aikana tutustuimme upeaan Shirazin alueeseen, upeaan, sateenkaaren väriseen Hormuzin tulivuorisaareen (kuva alla) ja jopa Iranin underground-bileisiin.

Jätin sydämeni Iraniin

Kun tuli aika lähteä Iranista, jätin Esmelle hyvät jäähyväiset ja suuntasin kohti Pakistania antaen avioliittomme raueta. En kuitenkaan voinut unohtaa persialaista hippiprinsessaani, ja pidimme säännöllisesti yhteyttä. Sovin pian tapaavani Esmen Intiassa kuukauden päästä, kunhan seikkailuni Pakistanissa olivat päättyneet.

Loppu, kuten sanotaan, on nyt myös Hattonin historiaa. Minä ja Esme tapasimme Intiassa, ajoimme monivärisellä Tuk Tukilla halki mantereen, poikkesimme takaisin Pakistaniin joksikin aikaa ja palasimme sitten Iraniin, jossa tapasin hänen perheensä ja vietimme toiset, pysyvämmät häät. Minun ei ole tarkoitus palata Englantiin vielä vähään aikaan, mutta kun palaan, en malta odottaa, että Esme tapaa vanhempani, ja luultavasti meidän on vietettävä kolmannet häät, ja tietysti valtava irlantilainen perheeni, jolle olen velkaa Irlannin kansalaisuuden ja siten tämän ihanan muutoksen elämässäni, tulee paikalle katsomaan, kun menen naimisiin Absurdistanista kotoisin olevan persialaisen prinsessan kanssa… Siitä tulee aikamoinen juhla.

Ajatteletko matkustaa Iraniin yksin, mutta epäiletkö? Tässä on muutamia usein kysyttyjä kysymyksiä, mutta lyhyesti sanottuna: älä kuuntele tiedotusvälineitä, vaan mene katsomaan itse!

Onko Iraniin matkustaminen turvallista?

Ehdottomasti. Huolimatta huonosta maineestaan kansainvälisellä poliittisella areenalla Iran / Teheran on uskomattoman turvallinen paikka yksin matkustaville. Iranilaiset ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia, ja tiukka oikeusvaltio takaa jopa enemmän rauhaa, seesteisyyttä ja järjestystä kuin useimmat länsimaat. Iran on helvetin paljon turvallisempi kuin Lontoo, se on varma.

Voivatko amerikkalaiset matkustaa Iraniin?

Viime vuosina tilanne on ollut se, että amerikkalaiset (kuten brittiläisetkin) voivat vierailla Iranissa osana järjestäytynyttä, valtion hyväksymää matkaryhmää, ja heillä on oltava koko ajan mukanaan opas. Koska Yhdysvallat on kuitenkin asettanut iranilaiset matkustuskieltoon, näyttää todennäköiseltä, että Iran voi vastata samalla tavalla. Tarkista suurlähetystöstäsi ajantasaiset tiedot.

Mitkä ovat parhaita tekemistä Iranissa?

Iranin nähtävyyksiä on lukuisia, ja päädyt epäilemättä pidentämään matkaasi! Kuukausi on hyvä aika reppureissuun Iranissa omatoimisesti, ja siinä ajassa pitäisi ehtiä näkemään suurin osa maan tärkeimmistä nähtävyyksistä. Matkasi alkaa todennäköisesti Teheranista, joka on loistava paikka viettää muutama päivä. Persepoliksen muinaiset rauniot ovat maan päänähtävyys, vaikka Kandovan, Iranin vastaus Kappadokiaan, on mielestäni aivan yhtä hyvä. Iranin toisessa kaupungissa Shirazissa on upea masjad-e Nasir-al-Molkin moskeija, ja Hormuzin maaginen, sateenkaaren värinen saari on ehkä lähimpänä taivasta, jonka olen koskaan löytänyt maan päältä!

Kirjoittajasta
Will Hatton on tällä hetkellä kolmen vuoden yksinmatkaseikkailulla Isosta-Britanniasta Papua-Uuteen-Guineaan. Seuraa mukana osoitteessa The Broke Backpacker.